Carita aka Usakko
Carita on varmasti paras kaverini, sillä juttelemme keskenään aina syvällisiä (ala-asteen pihan telineissä selällään maaten) ja olemme muutenkin niin samanlaisia, vaikkei siltä näytäkkään. Caritaan tutustuin ensimmäisellä luokalla ja muistan ajatelleeni siitä aluksi, että en kaveriksi ala, kun sillä on niin outo nimi. Miten tässä siis näin kävikään? Carita on syyllinen mm. miun hevosharrastukseeni sekä animanga faniuteeni ja myös tietokone riippuvuuteeni sekä kotisivuihini, sillä hän kun perusti oman virtuaalitallin joskus aikoja sitten piti minunkin perustaa. Toisella luokalla oikeastaan ystävystyimme kunnolla ja vietimme aikaamme koulunjälkeen yleensä meillä. Nykyään olemme yleensä Caritalla tai vaeltelemme ympäri Hollolaa. Kolmannella Carita joutui (todella joo) musiikkiluokalle ja hylkäsi minut yksinäistymään omalle luokalleni. Mahdollisimman monet välitunnit vietimme kuitenkim yhdessä. Nyt olemme Caritan kanssa samalla luokalla, josta muut saavat enemmän tai vähemmän kärsiä, sillä olemme enemmän tai vähemmän randomeja ihmisiä kummatkin. Niitä outoja ja eristyneitä muusta luokasta ja niitä japanihihhuleita, jotka fanittavat homoja. Meillä on samanlainen huumorintaju, mielikuvitus, miesmaku ja vaatemaku (jota tosin ei huomaa), mitään kunnon riitoja meillä ei kai koskaan ole ollutkaan. Juu, mitäs vielä.. Caritalla on kaksi kissaa, joista mii tykkään. Carita on yksi niistä tärkeimmistä.. (ihmisistä, ei kissoista. Mitä te oikein kuvittelitte?)

Nita aka Nitsu (örr.. ei sillä oo lempinimeä)
Nita on itseasiassa ainoa, jonka kanssa tutustumisen muistan. Olimme silloin kummatkin kuusivuotiaita ja olin yhdellä lammella onkimassa ja Nita oli juuri muuttanut Hollolaan. Nita oli karannut ja tuli sitten neuvomaan minua, että miten piti onkia. Ei me kuitenkaan kalaa saatu, vaikka kuinka yritettiin. Seuraavana päivänä Nita ja sen veli oli sitten samassa päiväkodissa kuin minä ja niin meistä tuli kavereita. Olimme samalla luokalla koko ala-asteen ajan. Nyt nita on B:llä, kun me muut olemme H:lla. Sen vika, kun ei toivonut meitä.. NIta on ihme pervo ja kiroilee kuin alppihiihtäjä se on myös ihan tuhottoman hyvä piirtäjä ja kirjoittaa paljon tarinoiden alkuja (eli ei kirjoita niitä koskaan loppuun). Se on myös kaikkien opettajien suosikki ja ihan laittoman hyvä puhumaan englantia. Nitan kanssa meillä on ollut sellaisia emme-ole-kavereita-emmekä-puhu-toisillemme kausia, mutta nyt myö ainakin ollaan kavereita. (Miksi hitossa mie muuten tätä esittelytekstiä kirjoittaisin?) Nitalla on pikkuveli ja pikkusisko ja sillä on ollut myös kultakala, joka kuoli silloin kun ne muutti. Nitakin on kiva.

Anni aka Antsa, Aniz, Anny..
Anni on kanssa samalla luokalla minun kanssani. Me tutustuttiin kai joskus kolmannella tai neljännellä, mutta hämysti Anni heiluu jo minun kahdeksanvuotis synttäreideni kuvissa. Annin kanssa me ratsastetaan Korpparissa ja itseasiassa Annin ansiosta mie siellä käyn. Anni on hyvä ihminen, se harrastaa näyttelyä ja on kiva. Annilla on isosisko ja se hoitaa Popseyta ja väliaikaisesti myös meidän ratsastuksenopettajan suokkitammaa Tiiua. Anni roikkuu miun ja Caritan mukana aina koulusssa ja välillä häpeää silmät päästään meidän ihme sekoilua. Mie oon ollut Annin kanssa Annin mökillä ja erilaisilla leireillä ja Helsingissä ja meillä on samanlaiset kengännauhat. Ja anteeksi Anni, mutta mie en keksi mitä muuta siusta kirjoittaisi.. Anni on hyvä laulamaan juu, ainakin parempi kuin minä ja Anni on kiva ja tykkää melkeen samanlaisesta musiikista miun kanssani.. Ja Annilla on kiva hattu.