Minä tiedän kyllä, että hän suorittaa ratansa kunnialla, tiedän että Pave on kunnon ratsu, kunnon Mörkövaaralainen. Silti en voi kuin olla huolissani. Pelkään oman maineeni puolesta, olenhan heidän valmentajansa. Huolehdin turhaan, he ovat aina tuoneet nimelleni kunniaa.
Nyökkään Oresamalle vielä kerran, kun hän kannustaa kimonsa harjoituslaukkaan. "Osta onnittelukahvit valmiiksi, Edward", työnantajani muistuttaa vielä puolitosissaan olkansa yli. On pakko hivuttautua lähemmäs katsomaan.
Kun olen saanut käsieni vapinan lakkaamaan, ratsukko on juuri pysähdyksissä. Peruutus on täsmälleen neljä suurieleistä askelta ja Pave suostuu lähtemään siitä paikasta raviin. Mitä pidemmälle Oresama ratsastaa, sitä röyhkeämmän voitonriemuiseksi muuttuu hänen ilmeensä. Pudistan päätäni ja epävarma käteni nousee haromaan tyytymättömyyttä huokuvia ruskeita hiuksiani. Enää vähän.
Sitten se tapahtuu, viimeisessä harjoitusravissa. Jotenkin kai ennakoin. Pave on aina ollut hyvin rauhallinen ja tasapainoinen, mutta nyt se vain lyö etukavionsa tiukasti maahan ja nostaa päänsä ylös. Ratsastaja horjahtaa lievästi ja epäuskoa kuvastava, väreilevä ilme laskeutuu tämän kasvoille. Kaikki ovat hiljaa.
Kuluu hetki.
Kuluu toinen.
Kolmas on juuri alkamassa, kun Oresama kääntää orinsa tyynesti takaisin minua kohti ja antaa hevosen kävellä pitkällä ohjalla. Kun matkaa luokseni on enää kolmasosa kentän pituudesta, ratsastaja potkaisee jalustimet jaloistaan, roikkumaan tyhjän päälle vasten kimoa kylkeä.
"Mitä tapahtui?" ihmettelen.
"Sinä se valmentaja tässä olet. Hyppää kyytiin niin jätetään Elina
ratsatsamaan oma luokkansa. Ajakoon kuljetusvaununkin kotiin."
En voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää aamupäivääni kuin vain olla hänen lähellään. Ei yhdellä kilpailullakaan ole niin väliä. Tämä kilpailu sitäpaitsi oli merkittävä: Oresama ei häviä koskaan.
Marri oli kilpaillut leivissäni jo pitkän aikaa, mutta ostettuaan oman ponin hän oli jättänyt myyntihevosillani ratsastamisen pienemmälle. Odotan kovasti itse milloin tuosta pienestä tulisesta tytöstä saadaan kuulla enemmän kansainvälisillä radoilla, sillä ainakin ratsastajalla riittää kilpailuviettiä ja taitoa isoihinkin luokkiin. Ei Marri mikään intohimoinen koulutuuppari ole, mutta esteradalla hän ratsastaa kuin olisi pirun päästänyt irti.
Änkesin katsomoon aivan viime tingassa, olin ollut ohjaamassa omien ponieni ratsastajien verryttelyä, mutta tahdoin nähdä Marrin suorituksen, kun kerta hänen ratsunsakin oli minulle tuttu. Tyttö tervehti tuomareita rennosti, kilpailukokemus oli tuonut hänelle sen verran varmuutta, ettei radalla pahemmin jännitettäisi enää.
Märtsin liikkeet olivat melko vaatimattomat, vaikka Marri koittikin puristaa ponista enemmän liikettä irti. Rehellisesti sanottuna tyttö olisi jo valmis vaativimmille radoille, mutta tällä ponilla kyllä tuntui liike loppuvan helppoihin luokkiin. Toivoin kovasti, että Marri ostaisi poninsa rinnalle osaavamman hevosen, jonka kanssa hän voisi kehittyä lisää, mutta koittakaa itse kääntää tuliluontoisen tytön mieltä. Ja eihän minulla mitään sananvaltaa ollut, olinhan vain Marrin entinen työnantaja.
Teknisesti rata meni loistavasti, poni on luonteeltaan niin miellyttämisenhaluinen, että se kulki nätisti pyöreänä ja etenkin peruutus oli loistoluokkaa, sähäkät kilpaponini eivät ratsastajiensa kanssa noin seesteiseen ja luotisuoraan peruutukseen vielä pystyneet, kun kerta nuoria olivat kaikki.
Lisätty käynti oli lähinnä naurettavan näköistä, lyhytjalkainen vankka poni ei paljoa askeltaan tuntunut pidentävän, vaikka itse tiesin, että tuo on parasta mihin poni pystyisi. Olihan Märtsi ollut tallissani muutaman kuukauden verran.
Ylipäänsä koko rata näytti todella rauhalliselta, poni kulki koko ajan rennosti, mutta silti pyöreänä ja takaosa allaan. Vastalaukkakin vaikutti tasapainoiselta. Jäisin kovasti ihmettelemään jos tyttö ei yli kuuttakymmentä prosenttia tuloksiin saisi…
Huh, vihdoin on verryttely ohi ja ratsukko valmiina odottelemassa vuoroaan. Ratsastaja on ollut kireänä taas koko aamun ja ajomatkan, eikä kofeiinihuuruissaan osannut lainkaan istua aloillaan, vaan on ravaillut jatkuvasti ympärinsä saamatta varsinaisesti mitään järkevää aikaan. Eihän siinä voi muuta kuin omakin pinna hiljalleen kiristyä, ihanaa, että kohta on tämäkin säätö ja sähellys taas hetkeksi ohi. Tämä on taas kai näitä kisamatkoja, joilla ei paljoa houkuttelisi kisahoitajana olla mukana. Noh, ainakin on Theo hyvin puunattuna ja varsin komean näköisenä pöhöttyneen ja pihalla olevan näköisen ratsastajansa alla. Listan mukaan ratsastavat heti jo toisina, mietin, joskohan se ehtii ollenkaan rauhoittua siihen mennessä, oli verryttelyssä nuorella herralla taas hieman vauhti päällä.
Ensimmäisten ratsukoiden ajan hädin tuskin edes keskityn katsomaan suorituksia, lähinnä koitan epätoivoisesti rauhoitella niin ratsastajaa kuin hevostakin. Orilla on huomattavia vaikeuksia vain seisoskella aloillaan ja antaa yhden jos toisenkin kauniin tamman kävellä ohitseen, ratsastaja taas on nukkunut aivan säälittävän vähän ja yrittää nyt kofeiinin sekä nikotiinin voimalla keskittyä tulevaan suoritukseen. Kisahoitajille pitäisi maksaa lisiä rauhoittamis- ja kannustamiskyvyistä, sen minä vain sanon.
Vaan tuleehan se niiden kahden höyrypään vuorokin sieltä vihdoin. Peukut pystyyn, varalta varmaan kannattaisi ristiä varpaatkin. Laukassa radalle, tervehdys, liikkeelle taas... no, ainakin jokin osuus meni ihan hyvin. Theo ei aivan näytä tyytyväiseltä harjoitusravin hitaaseen tahtiin, mutta kyllä se liike silti ihan mukavan tasaista on. Lähinnä ratsu näyttää olevan kiinnostuneempi näyttämään mahdollisimman komealta kuin mahdollisimman hienolta kouluhevoselta. Keskittyminen näyttää silti pysyvän ihan hyvin vielä peruutuksessakin, liikkeellelähtö harjoitusraviin on tosin taas hieman vauhdikas, mutta ei se tohelo siellä selässä ihan hereillä kai ollutkaan. Se tässä niitä pidätteitä ja pientä herättelyä vasta kaipaisikin. Keskiravi sujuu silti hyvin, itseasiassa mainiosti. Theo näyttää hassulla tavalla todella tomeralta, mutta tempo on kieltämättä hyvä. Käyntiosuuksien jälkeinen harjoituslaukkakin sujuu ihan hyvin, keskityn lähinnä taputtelemaan itseäni selkään Theon hienosti erottuvan shakkiruutukuvion ansiosta. Komea ori se on, vaikka vielä niin nuori ja tumpelo. Herpaannun ajatuksistani vasta kiemurauran kohdalla – tahattomaan naurunpurskahdukseen. Theo on hieman väärinymmärtänyt käsitteen keskilaukka, ja ottaa lävistäjällä muutaman ensimmäisen askeleen sellaisella ponnella, että selässä keikkuvan ratsastajan kasvoilla ehtii hetken välähtää hämmennys. Hah, mietin, näytä nyt sille jauhosäkille. Ori on varsin närkästynyt joutuessaan hidastamaan tahtia, mutta laukkaa vielä seuraavatkin kiemuraurat oikein mallikkaassa ja näyttävässä tahdissa. Ehkä tästäkin vielä joku päivä kunnon ratsu koulitaan. Tervehdykseen ratsukko saapuu jo varsiin reippaan näköisenä ja poistuu radalta helpotuksesta huokaisten – tai ratsastaja pikemminkin kiroillen ja puoliksi itselleen, puoliksi kaikille kuulolla oleville jostain virheistä vinkuen, Theo nyt vain puuskahtaen ja tammojen tiirailua jatkaen.
Huokaisen ja ravistelen päätäni, sillä tämä oli vasta ensimmäinen ratsukoistamme tänään. En halua edes ajatella, millaisia hermoraunioita saan illalla pakata auton kyytiin ja kotiin. Vielä yksi huokaus, sitten suunta kohti buffettia ja lämmintä juotavaa ennen muiden hevosten pariin palaamista.
Talutin aamulla Patchin ulos trailerista ja se vaikutti hieman hermostuneelta. En yleensä ole nähnyt sen hermoilevan mutta tämä vaikutti olevan todella poikkeuksellista. Olin laittanut jo sen harjan tallilla leteille ja häntäkin kiilsi todella hienosti. Laitoin Patcille satulan selkään ja suitset päähän. Kävin kisakansliassa antamassa kisamaksun, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Patciä kohti verryyttely aluetta. Kentällä nosin sen selkään ja yritin pysyä itse mahdollisimman rentona jottei lisäjännitystä syntyisi enempää. Lähdin rauhallisesti verryyttelemään käynnissä, jonka jälkeen siirryin mukavaan letkeään raviin. Pyörittelin Patchiä eri ympyröillä ja sitten nostin laukan. Laukkasin mukavaa laukka jonka aikana aloin kokoamaan Patchia allensa. Hetken kuluttua se oli jo peräänannossa. Nimeni kuulutettiin seuraavaksi ratsastajaksi ja siirryin käyntiin. Kävelin radan Patchin kanssa kerran ympäri virallisten aitojen ulkopuolelta. Katselin samalla kun toinen ratsukko suoritti rataa. Palasin takaisiin verryyttely alueelle ja siirryin raviin. Edellinen ratsukko tuli ulos ja hetken päästä olin jo itse sisällä.
Tulin radalle harjoituslaukassa. Pysähdyin lähestulkoon kirjaimessa ja jatkoin harjoitusravissa. Käännyin vasemmalle jonka jälkeen jouduin todella pian tekemään voltin. Annoin pienen pidätteen ja annoin hiukan avotaivutuksen omaisen avun. Painoin ulkopohkeen tiiviisti Patchia vasten. Ympyrän halkaisijan tarkoitus oli olla 20m mutta se taisi toiselta puolelta jäädä hivenen vajaaksi. Jatkoin kuitenkin kylmähermoisesti eteenpäin kunnes siirsin Patchin keskihalkaisijalle. L kirjaimeen oli tarkoitus tehdä 10m voltti vasemmalle ja annoin paremmat avut tälle voltille kun edelliselle. Siirsin patchin keskiraviin jonka jälkeen tuli harjoitusravia. Kaikki oli toistaiseksi sujunut mielestäni todella hyvin. C kirjaimessa oli pysähdys, peruutus 4 askelta ja välittömästi siirtyminen harjoitusraviin. Tuntui että Patch otti yhden puolikkaan käyntiaskeleen mutta en ollut aivan varma siitä.
Suoritin radan keskikohdan todella hyvin ja varsinkin lisätty käynti ja kolmikaarinen kiemuraura sujuivat kaikista parhaiten. Jäljellä oli enää keskilaukka jonka nostin tismalleen H kirjaimesta. Laukkasi ja laukkasin ja tuntui siltä ettei laukka ikinä loppunut. Mutta kun se loppui tiesin että nyt olisi vielä jäljellä muutama vaikea asia. Siirsin patchin harjoitusraviin ja ravasin keskihalkaisijalle. Sitten nostin laukan ja laukkasin G kirjaimeen oikeassa harjoituslaukassa niin suoraan, kun ikinä pystyin. Pysähdyin, tervehdin ja kävelin hengästyneenä mutta onnellisena pois radalta. Olin todella onnellinen.